Ystävien tuki kannattelee astman pahenemisvaiheissa

Astmaa sairastavan Jaana Pahkamäen, 59, arjen iloja ovat muun muassa ne hetket, kun saa avata öljyvärituubit.

”Maalaan astman takia vesiliukoisilla öljyväreillä, jottei tarvitse käyttää tärpättiä. Näin ei tule turhaan ärsytettyä hengityselimiä”, Pahkamäki kertoo.

Astma näkyykin arjen pieninä valintoina. Lemmikkejä Pahkamäki ei voi hankkia eikä tuoksuyliherkkyyden vuoksi ostella aivan mitä tahansa tuotteita. Hän ei kuitenkaan halua antaa astman rajoittaa elämää liikaa.

”En esimerkiksi välttele tuoksuja loputtomiin, jotten herkistyisi niille aivan kohtuuttomasti.”

Pahkamäen astma oireili jo lapsena 1960-luvulla, mutta sairautta ei silloin diagnosoitu Oireet sammuivat kouluikään mennessä, ja perheessä oli jopa koiria. Pahkamäki pystyi myös harrastamaan ratsastusta. Nelikymppisenä astma alkoi kuitenkin oireilla uudestaan hengitystieinfektion yhteydessä.

”En saanut vielä silloin säännöllisiä lääkkeitä vaan vain avaavan lääkkeen flunssien yhteydessä käytettäväksi. Pikkuhiljaa astma kuitenkin paheni, ja hoitava kortisonilääke tuli käyttöön vajaa kymmenen vuotta sitten.”

Siitepölyallergioita Pahkamäellä ei ole, mutta herkistymistä ruoka-aineille on vuosien varrella tullut.

Työ apteekissa sopii astmaatikolle

Pahkamäki tekee töitä apteekissa farmaseuttina ja on työn kautta päässyt koulutuksiin, joissa on saanut sairaudestaan lisää tietoa. Työ lääkealalla on sopinut sairauden kanssa hyvin yhteen myös siksi, että apteekeissa ei käytetä voimakkaita tuoksuja. Pääsiäiseksi työpaikalle oli kuitenkin tuotu keltaisia hyasintteja.

”Silloin oli pakko kysyä, että haluatteko tänne hyasintit vai minut. Uskon kuitenkin, että työkaverit ymmärtävät tilannettani hyvin jo työn kautta.”

Sairaudesta ja sen aiheuttamista tarpeista kertominen on aina tuntunut helpolta, koska useimmiten ihmiset ymmärtävätkin astmaatikon rajoitteet hyvin.

”Kerran siirryin elokuvateatterissa istumaan käytävälle, koska lähellä istuva haisi liikaa tupakalta. Ovimikko tuli ensin kieltämään käytävällä istumisen, mutta tilanteen selitettyäni hän etsi minulle salista uuden paikan. Useimmiten ihmiset auttavat.”

 Liikuntaa astman tahdissa

Kesäisin Pahkamäki harrastaa golfia, koska laji on hengityssairaalle sopivan rauhallinen. Liikuntaharrastuksiin kuuluvat myös keilaus ja squash, samoin kuin päivittäinen kävely ja pyöräily.

”Astma kyllä vaikuttaa siihen, mitä liikuntaa pystyn harrastamaan. Esimerkiksi hiihdosta en tykkää, koska se käy vahvasti henkeen.”

Pahkamäki käy mielellään myös Hengitysyhdistyksen järjestämillä liikuntatunneilla, koska niistä tietää jo etukäteen, että taso on itselle sopiva.

”Viimeksi yhdistyksen pilatestunnin vetäjä sanoi meille suoraan, ettette ihan pärjäisi tavallisessa ryhmässä. Asiassa on myös henkinen puolensa. Jos muut ympärillä ovat kovatasoisempia, ei ole niin mukava liikkua kuin silloin, jos tahti on rauhallinen ja sairaus otetaan huomioon.”

Yhdistyksen liikuntatunneilla saa myös napattua kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun jumpan lomassa voi jutustella vertaisten kanssa. Pahkamäki onkin aktiivisesti mukana yhdistyksen vertaistukitoiminnassa ja tekee vapaaehtoistyötä muun muassa vertaispuhelinpäivystäjänä.

Katupöly ja talven ensimmäiset pakkaset rasittavat astmaatikkoa

Pahkamäen astman pahenemisvaiheet ovat usein liittyneet kevään katupölyaikaan tai talven ensimmäisiin pakkasiin sekä joulun tuoksuihin. Avaavaa lääkettä kuluu pahenemiskausina paljon.

”Jos tulee yllättäen pakkasyö, kuulen aamulla hengitykseni kevyestä vingunnasta, että ulkona on pakkasta. Elimistö onneksi tottuu sään kylmenemiseen pikkuhiljaa.”

Vaikka Pahkamäki joutuu ajoittain hakemaan lääkitykseensä tasapainoa, mielessä siintelevät yhtenä vaihtoehtona biologiset lääkkeet, joita jotkut hänen ystävistään jo käyttävät. Biologiset hoidot ovat potilaalle taudin tyypin mukaan suoraan kohdistettuja pistoslääkehoitoja.

”On helpottavaa tietää, että jos nykyiset lääkkeet eivät riitä, tällainen vaihtoehto on olemassa. Tulevaisuuden kannalta toivoa antaa sekin, että astma harvoin muuttuu ihan hirveän pahaksi.”

Ystävät katsovat perään astman hoidossa

Ainut Pahkamäen toivoma muutos hänen sairautensa hoitoon olisi helpompi pääsy lääkärille. Työterveyshuolto hoitaa vain akuutteja tilanteita, eikä hänellä ole vakituista lääkärisuhdetta astman seurannan suhteen. Terveyskeskuksessa pääsee usein lääkärin sijaan vain hoitajan vastaanotolle.

Yhdistyksen toiminnan kautta Pahkamäki on kuitenkin saanut ystäviä, joiden tuki kannattelee vaikeissakin vaiheissa. Työkaveritkin ovat tärkeitä.

”Olen itse hidas reagoimaan astmani pahenemisvaiheisiin. On hyvä, että ystävät käskevät silloin menemään lääkäriin heti. Tuo luottamusta, että kaverit katsovat perään”, sinkkuna elävä Pahkamäki sanoo.

Vertaisilta voi myös saada käytännön vinkkejä eri tilanteisiin.

”Ihminen ei ole koskaan valmis, vaan aina täytyy olla utelias oppimaan uutta. Jonkun toisen niksit voivat olla itselle uusia.”

Jaana Pahkamäen vinkit astmaa sairastavalle

• Hengästymistä ei saa pelätä, mutta terve hengästyminen pitää oppia erottamaan hengenahdistuksesta.
• Omia PEF-arvojaan kannattaa mitata. PEF-mittaus kertoo uloshengityksen huippuvirtausnopeuden ensimmäisen sekunnin aikana, ja arvojen vaihtelun mukaan lääkäri voi antaa ohjeita lääkityksen lisäämisestä. Arvoihin voi tulla muutoksia yllättävän nopeastikin.
• Selvitä, järjestääkö oma potilasyhdistyksesi liikuntatunteja. Voi olla mukavampi liikkua samantasoisten seurassa.