Etsinnässä jarrupoljin syövälle

Professori Jukka Westermarck on jo lähes 30 vuotta tehnyt tutkimusta syövän biologian parissa. Hänen tutkimusryhmänsä on pyrkinyt tunnistamaan syöpäsolujen sisäisiä viestintämekanismeja, jotka edistävät syövän pahanlaatuisuutta. Ryhmän merkittävin saavutus on ollut CIP2A-onkoproteiinin tunnistaminen. Sen myötä on avautunut uusia näkymiä syövän hoidon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. 

Kansainvälisesti merkittävää tutkimusta tekevä ja aktiivisesti tieteen tekemisen edellytysten puolesta puhunut Westermarck sai 27. lokakuuta Orionin Tutkimussäätiöltä 100 000 euron palkintoapurahan. 

”Olen tästä todella mielissäni. Palkinnossa on huomioitu tutkimuksen lisäksi tiedepoliittinen vaikuttaminen, jonka olen aina kokenut hyvin tärkeäksi.”  

Westermarck on pitkään pitänyt ääntä biolääketieteen ja kliinisen lääketieteen tutkimuksen rahoituksen puolesta. ”Olen myös halunnut herättää yleistä keskustelua siitä, mikä on tieteen rooli Suomessa. Rahoituksella sitä voi toki pitkälti mitata, mutta yliopistot tarvitsisivat myös tilaa tehdä asioita vapaammin.” 

Tutkimuksen polulle

Palo tutkijan työhön heräsi Westermarckilla varhain. ”Isäni on eläinlääketieteen professori ja nuoruudessani näin hänen tekevän tutkimusta. Opiskelin lääkäriksi, mutta tein kliinikon työtä vain vuoden. Olen ihan alusta saakka halunnut tehdä tutkimusta, ja viedä sitä niin pitkälle kuin kykenen.” 

Tie tutkijan polulle avautui, kun Westermarck pääsi dosentti Veli-Matti Kähärin ensimmäiseksi väitöskirjaoppilaaksi. ”Tuossa vaiheessa en ollut varsinaisesti valinnut aihetta, tärkeää oli vain päästä tekemään tutkimusta. Mutta heti alusta saakka näin, että minulle annettu syöpäbiologian tutkimuskysymys ja aihepiiri olivat hyvin mielenkiintoisia.” 

Westermarck väitteli vuonna 1997, minkä jälkeen hän vietti vuodet 1999–2001 post-doc-tutkijana Euroopan Molekyylibiologian Laboratorioissa (EMBL) Heidelbergissa. ”Siellä opin juuri kehitettyä proteiinikompleksien puhdistusmetodologiaa, jota ei sillä hetkellä käytetty Suomessa. Toin menetelmän Suomeen ja sen avulla pystyimme kysymään uusia tutkimuskysymyksiä.”  

Geenien ja proteiinien yhteisvaikutusta 

Geenimutaatioilla on suuri rooli syöpien synnyssä, mutta geenit ovat vain pohjataso, jonka päällä tapahtuu monia muita muutoksia. ”Osa muutoksista ovat kuin syöpää vauhdittava kaasupoljin, ja sitten on syöpää estäviä asioita eli jarrupoljin. Jotta syöpä syntyy, molempien näiden täytyy olla viallisia. Valtaosa syöpätutkimuksesta on kaasupolkimen puolella. Meidän työryhmämme tutkimus on lähes aina keskittynyt siihen jarrupolkimeen, eli luontaisiin proteiinitason mekanismeihin, jotka yrittävät estää syövän syntymistä”, Westermarck kuvailee. 

Tutkimusryhmän kiinnostuksen kohteena on ollut tietty kasvunestäjäproteiini, PP2A, joka on proteiinien fosforylaatioon vaikuttava fosfataasi. ”Niin kauan kuin se toimii, se pystyy estämään solua muuttumasta syöpäsoluksi. Olemme pyrkineet selvittämään, miten sitä säädellään, sekä miten sen toimimattomuus vaikuttaa syöpäsolujen käyttäytymiseen ja niiden lääkeainevasteisiin. Me ja muut olemme osoittaneet, että PP2A:n aktiivisuus vaikuttaa laajalti syöpäsolujen lääkeainevasteisiin. Olemme myös pystyneet sitä kautta selvittämään miksi tietyt olemassa olevat syöpälääkkeet menettävät tehonsa.” 

Jarrumekanismin estäjä löytyi

Noin 20 vuotta sitten oli todettu, että PP2A:n toimimattomuus mahdollistaa syövän kehittymisen. ”Sitten omissa tutkimuksissamme löysimme tällaisen uuden proteiinin: CIP2A:n, joka on PP2A:n eli jarrumekanismin estäjä. CIP2A ei ole muuttunut syövissä geneettisesti, vaan tätä proteiinia ylituotetaan syöpäsoluissa”, Westermark kertoo. 

CIP2A-ylituotanto on yksi yleisimpiä syövässä nähtyjä muutoksia. ”Noin 70 prosentissa kaikista syöpänäytteistä, lähes kaikissa syövissä, tämä mekanismi on toiminnassa”, Westermarck sanoo. 

Potilaiden hoidon ja lääketieteen kannalta tärkeä kysymys on, miten CIP2A:han ja PP2A:han voitaisiin vaikuttaa lääkkeellisesti. ”Julkaisimme CIP2A:n proteiinirakenteen muutama vuosi sitten, ja viimeiset pari vuotta olemme selvittäneet sen tärkeitä rakenteita mahdollisen lääkeaineen sitoutumisen kannalta.”  

Westermarck kokee erittäin palkitsevaksi sen, miten viimeisen 4–5 vuoden aikana fosfataaseihin liittyvä biologia on saanut huomiota myös lääkekehityksessä. ” Nyt alamme päästä lähemmäksi sitä, että saataisiin uutta hoitoa potilaille.”  

Menestymiseen tutkijan työssä tarvitaan Westermarckin mukaan ennen kaikkea vahvaa motivaatiota. ”Tämä työ on parhaimmillaan ihan parasta, mutta myös niitä huonoja puolia löytyy. Jos sisäistä paloa ei ole, tutkijana oleminen voi käydä vaikeaksi. Mutta kyllä myös ahkeruus ja kova työ palkitaan. Eri uran vaiheissa se voi tarkoittaa eri asioita, esimerkiksi sitä, että jaksaa pipetoida, tai sitten sitä, että edelleen perehtyy ja lukee kirjallisuutta, vaikka jo luulee tietävänsä paljon. Tutkija tarvitsee myös kykyä yhdistellä asioita, ja ajattelun vapautta.” 

Jotta asiat pysyvät tasapainossa, Westermarck on aina pitänyt huolta siitä, että elämässä on paljon muutakin kuin työtä. ”Itselleni tärkein voimavara on ehdottomasti perhe. Lisäksi täytyy olla säännöllisesti kuntoliikuntaa, kaunista musiikkia ja lukemista. Viime aikoina Richard Powersin Ikipuut on tehnyt suuren vaikutuksen. Kun löytää hyvän kirjan, se jää elämään. Luonto on myös hyvin tärkeä ja siihen liittyen itselleni rakkaimpia paikkoja tällä hetkellä on Turun saaristo.” 

Jukka Westermarck  

• Tutkimusjohtaja Turun biotiedekeskuksessa ja Syöpäbiologian professori Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Biolääketieteen laitoksella  
• Lääketieteen tohtori kunniamaininnalla Turun yliopistosta v. 1998